Onhan siitä Jouluaatosta jo aikaa, mutta kun se kiire ei loppunutkaan Jouluun, PRKL niin fiilistellään nyt.
Tulipa kuitenkin vietettyä joulu kotona tai siis vanhemmilla tämän lyhyen elämäni aikana ensimmäistä kertaa. Ei siis sitä perinteistä seitsemän tunnin automatkaa joululauluja kuunnellen kohti pohjanmaata, vaan ainoastaan matka PK-seudun toisesta laidasta toiseen.
Vanhemmat yllättivät kuitenkin täydellisesti. Kynttilät loistivat kauniisti, ruokien tuoksu oli perfecto, katettu pöytä kutsui ääreensä ja juomiakin löytyi kylmästä. Tykkäsin.
Lisäksi oli taivaallisen upeaa, että sain jouluksi myös koirani hoitoon. Se toimi loistavasti vahtina, pakettien avaajana, jätemyllynä, lämmittäjänä... siis melkein kuin joku lapsi. Odotti silmät kiiluen paketteja ja juoksi niiden kanssa asuntoa ympäri.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mä en pure.