Tämä kuva puhuttelee minua monessakin mielessä ja toisin kun jotkut luulevat ensisijainen kiinnostuksen kohteen olevan. Se ei ole tuo kaiutin mikä minua tässä puhuttaa, vaan maalaus ja maalien ero. Tästä kuvasta hieman sokeampikin huomaa miten suuri ero on maalarinvalkoisella ja lumivalkoisella. Mutta jos nyt joku ei huomaa, niin maalarinvalkoisella on maalattu tuo likaisen harmaan värinen alue katosta. Punertavuus tulee kynttilöiden heijastuksesta
(ja väärästä valkotasapainosta). Nyt on kuitenkin varmaa, että minunkin valkoiset seinät tulevat saamaan uuden maalin päällensä ja se on valkoinen,
lumivalkoinen, rakkauden väri.
Toinen asia mikä kuvasta ilmenee hienosti on johdottomuus. Muistakaa nyt kaikki remontoijat ja etenkin uusien asuntojen rakentajat vetää ne johdot kaiuttimille sinne seinien sisään. PARASTA. Mikään ei voi pilta kokonaisuutta niin pahasti kuin johdot.
(ja jos joku on ihmetellyt miksi olohuoneestani ei ole julkaistu yhtään kuvaa moneen kuukauteen, se johtuu siitä, että asensin sinne takakaiuttimet keväällä)
Ei kahta ilman kolmatta
(miesten lemppari lausahdus). Tuo tapetti ja se on upea, sekä tuo asunnon korkeutta korostava tapa jättää tapetin yläosaan osa tapetoimatta. Se ei ollut loppunut kesken, kuten minä ensiksi luulin.
Kaikkien iloksi jätän lumivalkoiset lauluklipit pois.
