13.7.2012

Kätevä sisustaja

Ihastelen usein muiden blogien kuvissa esiintyviä upeita sisustuskirjoja ja lehtiä. Itsehän en näitä lue, koska olen mies (ja kaikki aika menee katsellessa tyttö autolehtiä). Sain kuitenkin käsiini varsinaisen neuvokin, jonka tuoret opit vuodelta 1959 pitävät varsin hyvin paikkansa edelleen.

Esimerkiksi niukasta sisustuksesta kerrotaan niin osuvasti:
"Tälläisessä ympäristössä on eloisien, temperamentikkaisen nuorten ihmisten hyvä elää, täällä on tilaa hengittää"

Toisaalta tuo teksti "Emme tarvitse kulisseja" on niin täyttä paskaa. Nykyään minusta eletään niin kahta elämää. Ihana Facebook-kaikkivitunhyvinjahienosti -elämä ja sitten se totuus, missä tapahtuu muutakin kuin matkoja, lahjoja ja lapsien naurua.

8 kommenttia:

  1. "Nykyään minusta eletään niin kahta elämää. Ihana Facebook-kaikkivitunhyvinjahienosti -elämä ja sitten se totuus, missä tapahtuu muutakin kuin matkoja, lahjoja ja lapsien naurua"

    Well tämähän on niin totta`!!! Mutta tämähän menee ihmistenkin kesken, niin ihan oikeassa todellisuudessakin niin, että kukaan ei halua kuulla mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, kuulla vaikeita asioita, joutua lohduttamaan toista...koetaan vaivaantumista, kun toinen itkee. Ihmetellään kun joku päivittää facetube profiiliin, jotain tosielämän tuntojaan, mikä ei ole vaikkapa pinnallinen lomapäivitys.

    Kyllähän se myös niin menee, että meillä kaikilla on myös kasvojen menettämisen pelko ja toisilla helpompi näyttää tunteensa, kuin toisilla. Tunteidensa näyttäminen vaatii luottamusta toiseen ihmiseen.

    Minäkin joka olen tottunut ottamaan ihmisten tunteiden purkaukset vastaan työkseni jolle se on ihan luontevaa puuhaa muutenkin, niin EN näytä haavoittuvuuttani edes läheisille. En itke muiden ihmisten nähden kovin helpolla. Toivoisin voivani itkeä, koska se helpottaa ja avautua miltä tuntuu, mutta en pysty. Itken sitten yksin,piilossa muilta. Perusolettamus on se että ettei ihmiset ympärillä halua ottaa vastaan tunteenpurkauksiani, mitä siihen sanoa...Surut tulee kyllä silti esiin tavalla tai toisella...jos ei muuten niin oudolla käytöksellä =)...mutta ei .. ei kukaan tule kysymään, että hei onko kaikki hyvin?

    Ei sitä että tarvitsisi kulisseja ylläpitää...en mä sitäkään osaa tai halua tehdä...Mä teen asioita ihan fiilispohjalta..

    "Ihme vuodattamista" multa...kirjoittamalla kaikki on vähän helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos T tekstin avaamisesta ja vuodatuksesta. Näinhän se menee.

      Poista
    2. Juurikin näin :)

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu. Meidät ihmiset opetetaan jo pienestä pitäen vastaamaan "kiitos hyvää", kun joku kysyy "mitä kuuluu". Eihän sellaiseen sovi vastata kertomalla jotakin ikävää asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Alkoi tuntumaan jo, että heti kun kirjoittaa edes sivulauseessa jotain kantaaottavaa, niin kommentointilaatikko ammottaa tyhjyyttä.

      Niin ja tuo kirja on muuten loistava!!!

      Poista
  3. Sooooooooo true. Paitsi mun päivitykset, jotka on vitun valittamista harva se päivä :)
    Hyvä toi VK:n pointti, aina kuuluu vaan niin perkeleen hyvää. Tai se, että kun kaadut niin ekana katot näkikö kukaan, sattuipa kuinka vitusti tahansa.

    VastaaPoista
  4. Näinhän se on!;)

    Mainio blogi! Tykkään!:)

    VastaaPoista

Saa kommentoida, mä en pure.