Kuvia maailman laidalta, kaukaa, idästä.
Viinan ja oudon puhetavan tyyssijoilta.
Paikoista missä Suomen sotilaat puolustivat meitä aikoinaan.
Paikoista missä laiturit tehdään valmiiksi veden alle.
Paikoista missä Ruotsalaiset ja Neuvostoliitto ovat vuoroin olleet vallassa.
Paikoista missä muikut tarjoillaan kuoharin kera.
Minä niin tykkään musta-valkokuvista...sisustaisin musta-valko valkuvilla olkkarin mieluusti, kunhan jossain vaiheessa tuhannen projektin lomasta pääsen siihen. Yritän taas olla yli-ihminen ja yritän tehdä montaa asiaa samaan aikaan: On työ, sitten tulee kohta alkava opiskelu (riittänisi yhdelle ihmiselle) ja sitten on ikuisuus projektini: Sukujuureni..tutkin erityisesti erään henkilön historiaa (Autonomian aikana ja sisällissodassa. Nyt minulle ehdotettiin, että kirjoittaisin tutkimuksestani kirjan ja ottaisin yhteyttä kustantajaan, tämä tutkimani tarina/aihe ansaitsisi kyllä paikkansa kirjoitettuna kirjana, mutta mistä aika ja voimavarat. Ehkä kenties joku päivä niin tuleekin tapahtumaan. (Tarkoitit Venäjää Neuvostoliitolla, autonomian aikaa. Vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen Venäjästä tuli neukkula). Miksi valitsinkaan hoitoalan ammattialakseni, minun olisi pitänyt hakea valtiotieteelliseen. Sitten tulee vielä asunnon sisustaminen, pitäisi ruveta rakentamaan sänkyä, sisustaa työhuone...viedä sekin prokkis loppuun.
VastaaPoistaTämä kaikki juontaa juurensa ehkä siihen, että pitäisi surra...olen huono suremaan. Mielummin hukutan surun tällaisiin prokkiksiin, ettei tarvitsisi kokea surua. Kävin pikkuveljeni haudalla sytyttämässä kynttilän...Pikkuveikkani kuunteli erästä erikoista biisivalintaa 17 - vuotiaaksi. Siinä minullekin ajateltavaa. "Enne" tämä on sulle hyvin tuttu =)
"Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen
Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen
Ja jos satanut on liikaa sydämeen
Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen ...
Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tän, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään
Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen"
=)...Erikoista että puhun surusta sisustus blogissa. Enhän puhu siitä yleensä ollenkaan. Oikeastaan hyvä, tulipahan jonnekin ajatukseni purettua (koko kansan luettavaksi=)