Ääni ja muoto kohtaa

Niin sisustushommissa kuin elämässä muutenkin pelkkä kaunis ja näyttävä ulkomuoto ei riitä. Silmänruoan lisäksi korvillekin on hyvä tarjota mehukkaita soundeja. Liian usein olohuoneen hyllyjä koristaa rumat "teinistereot" tai miesystävän jäätävän kokoinen laitteisto. Tai sitten luetetaan niihin "todella laadukkaisiin" muovipönttöihin ja niiden antoisaan musiikin toistamiseen.

Kun aloitin 1h+kk projektin viime kesän lopulla, oli asunto audiovisuaalisesti erittäin haastava. Nyt kun visuaalinen puoli hipoo jo täydellisyyttä, päätin, että on aika näyttää mihin kunnon insinööri pystyy ja panostaa äänentoistoon. Pienoinen ongelma oli vain se, että miten saadaan elektroniikkaa inhoava naisihminen tajuamaan, että tarvitsee kaiuttimet, sillä läppäristä kuuluva rohina ei ole sama asia kuin musiikki. Jos kyse olisi ollut askartelulaatikon viikottaisesta täydennyksestä, ei mitään vakuutteluja olisi edes tarvittu. Nyt käytiin pitkä ja harras keskustelu, jossa sain perustella perinpohjaisesti, miksi hänen pitäisi sijoittaa parisataa euroa valkoisiin pömpeleihin (sillä summallahan saisi nimittäin monen monta rullaa ihania teippejä ja kymmeniä tarra-arkkeja).

Vihdoin hullujen päivien kuvasto tipahti naisihmisen eteisen lattialle ja homma oli sillä selvä. En ole varma oliko se se keltainen väri vaiko oma hienosti suunniteltu presentaatio näistä tarjouskajareista, mutta nainen ei enää vastustellut elektroniikkaosastolle menemistä. Ehkä se oli se illuusio loistavasta tarjouksesta, mikä sai naisen pyörtämään kaikki aiemmat päätöksensä ja minä sain vihdoin sinne asuntoon siedettävän äänentoistonkin.

Äänentoisto järjestelmäksi valikoitui Audio pro:n addon two aktiivikaiuttimet. Pienet, valkoiset ja yllättävänkin laadukkaat. Minähän nämä jouduin tietenkin kuljettamaan, kantamaan ja asentamaan. Kuljetus oli työläs, kävi ihan punttireenistä ja asennusta varten oli hyvä, että on se insinööri paikalla, kun piti laittaa yksi johto seinään (virta) ja yhdistää kaiuttimet vielä toisiinsa kaiutinjohdon avulla. Pari päivää asennuksen jälkeen sain tekniseen tukeeni puhelun, jossa huudettiin kerrottiin kaiutimien olevan ihan paskat ja ääntäkään ei tule. Sain sieltä huudon keskeltä selvää, että johto on seinässä ja virtakin oli painettu päälle tai ainakin joku valo siinä palaa. Seuraavaksi kysyin, että miten toi ääni, onko päällä. Neiti käski olla kysymättä tyhmiä, tietysti on. Kaukosäätimessä ei kuitenkaan onneksi ole kuin viisi nappulaa. Jäljellä oli vielä source. Eli neuvoin sitten naisihmistä valitsemaan oikean ohjelmalähteen ja niin elämä taas hymyili.

Nämä tanskalaista suunnittelua olevat kaiuttimet ovat tämän jälkeen toimineet moitteettomasta ja ylittäneet varsin korkeat odotukset. Viimeistely on laadukas ja sointi kaiuttimien kokoon nähden yllättävän hyvä. Saatavilla olisi langattoman tiedonsiirron ohjelmalähteen ja kaiuttimien välille mahdollistava lisävaruste, mutta tämä laite jäi tosin hulluille päiville. Vaatinee uuden presentaation ja vakuuttelun. Tosimies tietenkin kytkisi vielä kaiuttimiin jäätävän kokoisen subbarin ja hifistelijä ostaisi ehdat suomalaiset Genelecit (ei ole sukkahousumerkki)